ne olivat tiikerin hampaita, joita hän piteli kädessään

hän asui silmissään

hän istuu puutarhatuolissaan ja ajattelee äkkiä sampea, miten ruma kala se on

simpukka on kuulemma kliseinen symboli

 

Kuningattaret eivät istu selkänojattomille penkeille, eivät jakkaroille

lähtiessäni hänen häntänsä kiertyi hetkeksi nilkkani ympärille

hän näytti meille rikkinäistä verkkoa

kuin simpukan ja kalan tiet olisivat vasta hiljattain erkaantuneet

helmiäistä voi nähdä yllättävissä paikoissa, kalan kiduksissa, lihassa

visenteistä voin todeta seuraavaa:
tässä metsässä on mahdotonta eksyä