kanarialinnut heidän parvekkeillaan,
voisin pysähtyä tähän, kuunnella niitä,
hengittää tätä vierasta trooppista yötä
olohuoneet valaistut,

valaistun

hänen unensa oli ohutta, toisinaan sen puhkaisi joku majakka tai torni toisesta todellisuudesta

mutta vapaus, kellä sellaista täällä on enää,
vuoret aitaavat meidät sisäpuolelle, vääjäämättä sisäpuolelle

sä lähdit luotain pois,
avaruuteen

osaamme kyllä synnyttää kieltä joka ei ole heidän,
nämä kylkiluut ovat kuin kirjaimia hän sanoo

tämä oli vain yksi päivä peter höegin elämästä ja silti te jo ihailette häntä,
hänen tanssijan vartaloaan, olettehan te nähneet hänet

Vaalipäivänä

Kyläkoulun puulattia narahtaa,
vanha mies piirtää vapisevalla
kädellä numeron, hänen vaimonsa
empii vielä, äänestää Aku Ankkaa
ja käsikynkkää he palaavat kotiin,
harmaina kuin teollisuusmelanismin
värjäämät perhoset, nyt maistuu kahvi
ja korvapuusti, käkikello tikittää,
sohvalla heidän välissään makaa
tyytyväinen, kehräävä kissa
kuin vaalisalaisuus.

(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 28.10.2012)

Advertisement