Kuikka

Kesämökin maali rapisee,
sauna koteloituu metsän sisään,
sukupolvet vaihtuvat, keinu siirtyy
toiselle puolen pihaa, kissa vaihtaa
väriä mustasta valkoiseen ja kirjavaksi
taas kuin kameleontti, vaan kuikka on
aina samanlainen liituraitapuvussaan,
kuin etsisi veteen uponnutta salkkuaan,
sen huuto yli järvenselän: se sukelteli
täällä jo silloin, kun viimeinen mammutti
oikaisi pihan poikki rantaan (siitä missä
keinu on nyt) ja upotti kärsänsä
alkukesän viileään veteen

(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 26.5.2013)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s