Kirje Pekingistä

Ei se ole taikonautin vika, että avaruus
laajenee, tähdet pakenevat tavoittamattomiin,
ei se ole lapsen vika, että kansa monistuu,
tukkii kadut kuin petovesikirppu Itämeren
silakkaverkot, miten kaikkialla onkaan
niin vaikea hengittää? Turhaan haaveilet
bernhardilaisesta, suurperheestä, lapsirakas,
ei se ole mahdollista, tässä kaupungissa
meitä on jo melkein 20 miljoonaa –
ja joka päivä täytyy perustella uudelleen,
joka ikinen päivä yhä uudelleen, miksi
juuri sinun olemassaolosi on niin tärkeää.
Kirkkaana päivänä voi nähdä nuorten
silhuetit: he hyppäävät alas katoilta
käsi kädessä.

(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 18.8.2013)

Advertisement

Kuningatar Silvian nimipäivä

Avaako hän sanomalehden?
Syyrian tilanne, Egypti,
Kalifornian metsäpalot:
kuvitteleeko hän savua pakenevat eläimet?
Juoko hän kahvia vai teetä,
syökö hän voisarven vai jugurtin,
tarjoileeko kuningas hänelle aamiaisen
hopeatarjottimelta vuoteeseen?
Ja mistä he puhuvat – politiikastako
vai televisiosarjoista? Sillä mitäpä
mahtaa yksi edustuskuningatar
supervaltojen päättäjille: hän laittaa
aurinkolasit päähänsä ja suuntaa
penkille merenrantaan, syysaurinkoon
kuin kuka tahansa.

*Kuningattaren nimipäivä 8. elokuuta
on virallinen liputuspäivä Ruotsissa

(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 8.9.2013)

Hanhien lähtö

Bussipysäkin yli valkoposkihanhien aurat
kuin Jumala olisi piirtänyt tussilla taivaalle.
Niiden äänet kuin malttamaton rupattelu
matkaan lähdön aamuna, matkalaukku
pakattuna, taksi tilattuna, lentoliput
taskussa ja – menen töihin, joku
on tuonut omenoita kahvihuoneeseen,
palaverissa silmäluomet valuvat alas
kuin rikkinäiset sälekaihtimet.
Illan pimetessä hanhien siipien alla
tuikkivat jo Kööpenhaminan valot.

(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 29.9.2013)

Ensimmäinen joulukuuta

Tänään on Maailman aids-päivä,
tänään saa avata joulukalenterin
ensimmäisen luukun, mutta tänään
on myös Rosa Parksin päivä.
Kuusikymmentä vuotta sitten Alabamassa
hän kieltäytyi luovuttamasta bussissa
paikkaansa valkoiselle miehelle,
hän puristi käsilaukkua sylissään,
hän tuijotti tiukasti ulos ikkunasta,
ei noussut vaikka he haukkuivat
mutakuonoksi vaikka miksi, tyrkkivät,
tarttuivat hiuksiin, hän ei noussut.
Sytyttäkää vain adventtikynttilät,
katselkaa pimenevään iltaan. Ajattelette:
onneksi maailma on nyt toisenlainen
– vaan onko se sittenkään?

(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 1.12.2013)

Arctic Sunrise jne

Nukahtavatko supervaltojen johtajat
dollarin kuvat silmissään kuin Roope Ankka?
Ei rahalla voi ostaa uusia jääkarhuja
sukupuuttoon kuolleiden tilalle,
ei lahjoa hirmumyrskyjä, ei tulvia,
rahalla ei saa tehtyä tekemättömäksi,
sillä ei voi ostaa uutta maapalloa vanhan tilalle
kun öljyonnettomuus saastuttaa meren,
kun Telluksen keskilämpötila nousee,
setelit ovat yhtä arvokkaita kuin
lompakkoon kertyneet kauppakuitit,
ohikulkijan takataskusta pudonnut
likainen kampa.

(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 20.10.2013)

Isälleni

Tänään en haluaisi antaa
hänelle ruusuja, orkideaa,
neilikoita, en täytekakkua,
vaan hiekkarannan, missä hän
lapsena keräili kaikkea meren
tuomaa, simpukan kohinaa,
rapujen saksia, sodanaikaisia hylsyjä,
uimahuoneista kuului puheensorinaa,
ostaisin hänelle matkalipun kaikkiin
niihin laivoihin, joita hän tähysi satamassa
pikkupojan kaukokaipuisin silmin,
kunnes ne katosivat tavoittamattomiin,
horisontin taakse.

(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa isänpäivänä 10.11.2013)