Castor ja Pollux

Joka vuosi 850 pariskuntaa hämmästyy
tuplasti, tuplavaunut ostaa ja kaikkea
muuta kertaa kaksi ja kaksin nukkuu
parvekkeella vanhempien tuplaonni/huoli,
helteellä ja pakkasella näkee yhteistä
unta, kuten Castor ja Pollux:
jotta heidän ei tarvinnut erota
oli vain yksi vaihtoehto,
lähettää heidät taivaalle –
kuka nyt enää muistaa heidän
pulleat käsivartensa, vauvantuoksun,
kun heidän valonsa valaisee
merimiesten tien

*2.2. on valtakunnallinen kaksosten päivä

(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 2.2.2014)

Advertisement

Tulisiko vihdoin kunnon talvi,
valkoisissaan kuin rippilapsi,
peittyisivät nämä viheriöivät nurmikot,
väärään paikkaan paiskatut golfkentät,
loppuisi tämä päättymätön marraskuu,
taivas kuin Gandalf Harmaa, Saimaan
rantakivet, norpan turkki, ehkä kuutit
selviäisivät sittenkin, eivätkä karhut heräisi
kesken kaiken: vesipisarat eivät putoilisi
talvipesän katosta läpi kuin unien taloissa.

(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 12.1.2014)

Kirje Pekingistä

Ei se ole taikonautin vika, että avaruus
laajenee, tähdet pakenevat tavoittamattomiin,
ei se ole lapsen vika, että kansa monistuu,
tukkii kadut kuin petovesikirppu Itämeren
silakkaverkot, miten kaikkialla onkaan
niin vaikea hengittää? Turhaan haaveilet
bernhardilaisesta, suurperheestä, lapsirakas,
ei se ole mahdollista, tässä kaupungissa
meitä on jo melkein 20 miljoonaa –
ja joka päivä täytyy perustella uudelleen,
joka ikinen päivä yhä uudelleen, miksi
juuri sinun olemassaolosi on niin tärkeää.
Kirkkaana päivänä voi nähdä nuorten
silhuetit: he hyppäävät alas katoilta
käsi kädessä.

(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 18.8.2013)

Kuningatar Silvian nimipäivä

Avaako hän sanomalehden?
Syyrian tilanne, Egypti,
Kalifornian metsäpalot:
kuvitteleeko hän savua pakenevat eläimet?
Juoko hän kahvia vai teetä,
syökö hän voisarven vai jugurtin,
tarjoileeko kuningas hänelle aamiaisen
hopeatarjottimelta vuoteeseen?
Ja mistä he puhuvat – politiikastako
vai televisiosarjoista? Sillä mitäpä
mahtaa yksi edustuskuningatar
supervaltojen päättäjille: hän laittaa
aurinkolasit päähänsä ja suuntaa
penkille merenrantaan, syysaurinkoon
kuin kuka tahansa.

*Kuningattaren nimipäivä 8. elokuuta
on virallinen liputuspäivä Ruotsissa

(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 8.9.2013)

Ensimmäinen joulukuuta

Tänään on Maailman aids-päivä,
tänään saa avata joulukalenterin
ensimmäisen luukun, mutta tänään
on myös Rosa Parksin päivä.
Kuusikymmentä vuotta sitten Alabamassa
hän kieltäytyi luovuttamasta bussissa
paikkaansa valkoiselle miehelle,
hän puristi käsilaukkua sylissään,
hän tuijotti tiukasti ulos ikkunasta,
ei noussut vaikka he haukkuivat
mutakuonoksi vaikka miksi, tyrkkivät,
tarttuivat hiuksiin, hän ei noussut.
Sytyttäkää vain adventtikynttilät,
katselkaa pimenevään iltaan. Ajattelette:
onneksi maailma on nyt toisenlainen
– vaan onko se sittenkään?

(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 1.12.2013)

Arctic Sunrise jne

Nukahtavatko supervaltojen johtajat
dollarin kuvat silmissään kuin Roope Ankka?
Ei rahalla voi ostaa uusia jääkarhuja
sukupuuttoon kuolleiden tilalle,
ei lahjoa hirmumyrskyjä, ei tulvia,
rahalla ei saa tehtyä tekemättömäksi,
sillä ei voi ostaa uutta maapalloa vanhan tilalle
kun öljyonnettomuus saastuttaa meren,
kun Telluksen keskilämpötila nousee,
setelit ovat yhtä arvokkaita kuin
lompakkoon kertyneet kauppakuitit,
ohikulkijan takataskusta pudonnut
likainen kampa.

(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 20.10.2013)

Isälleni

Tänään en haluaisi antaa
hänelle ruusuja, orkideaa,
neilikoita, en täytekakkua,
vaan hiekkarannan, missä hän
lapsena keräili kaikkea meren
tuomaa, simpukan kohinaa,
rapujen saksia, sodanaikaisia hylsyjä,
uimahuoneista kuului puheensorinaa,
ostaisin hänelle matkalipun kaikkiin
niihin laivoihin, joita hän tähysi satamassa
pikkupojan kaukokaipuisin silmin,
kunnes ne katosivat tavoittamattomiin,
horisontin taakse.

(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa isänpäivänä 10.11.2013)

Joulumuorin rakkaus

Jokin hänessä muistutti minua
kesyttömyydestä, susista, lumihuippuisista
vuorista, tuntureista, joiden yli kulkee
kirkas Arcturus, Karhunvartija, vaan karhua
ei näy, se nukkuu lumipeitteen alla, siellä
missä sadut alkavat, missä taivas kohtaa maan,
siellä hän sanoo: ainoastaan talvi on todellinen,
rakkauteen ei tarvita Etelänristiä, meriruohoa
hiuksissa, vain kirkas lumi, niin kirkas, että
se melkein puhkaisee silmät, nuo silmät,
joita kukaan taiteilija ei koskaan voisi
todenmukaisesti maalata, olisi pakko pidätellä
kaikkea sitä hehkua, hän sanoi ja siksi minä jäin.

(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 22.12.2013)

Pikku prinssi

Vielä hän tulee kaipaamaan yksinäistä tähteään,
avaruuden hiljaisuudessa, vielä hän tulee
kaipaamaan turhamaista ruusuaan,
sen terälehtien kahinaa,
avaruusromua, joka kolisten kiitää ohi.
Sieltä hän putosi tänne, tälle planeetalle,
suoraan otsikoihin, salamavalojen välkkeeseen.
Tuskin hän on ehtinyt avata silmiään,
kun kaikki maailman silmät
ovat jo nähneet hänet.

(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 28.7.2013)

Mummi

Keittiön läpi kulkee hitaasti kirjava lehmä
ja talot, ihmiset.
Puhuessaan hän kuorii perunat,
hänen hiuksensa hohtavat valkoisina
kuin lumi Himalajan huipuilla,
hän kuorii sipulin kuin aikakaudet,
Luhangan, sodan, Hästebysön saaren,
tämän vahakangasliinan päälle,
missä hopeatee höyryää kuin
hänen hengityksensä lapsena lähteellä:
jään läpi tuijotti hauki, veen koira,
Väinämöisen viisas kala, joka tiesi
miten vesikasvien tiheiköissä
on liikuttava, miten ankaria talvia
seuraa kevät aina, pimeyttä valo.
Kesä on vihreä kuin hauen kylki
kun se katoaa takaisin syvyyksiin,
paljaat sääreni katoavat pöytäliinan alle,
kesä kesältä lähemmäs lattiaa ne kasvavat
ja hänen tarinansa jatkuvat, rönsyilevät kuin
puutarhamansikat Nikkaroisten pellolla,
juoksuhämähäkit katoavat mansikanlehtien alle,
läheltä kuuluu lehmänkellon ääni,
niin läheltä ja sinun

(Isoäidin 90-vuotisjuhlissa 27.7.2013)