Bussipysäkin yli valkoposkihanhien aurat
kuin Jumala olisi piirtänyt tussilla taivaalle.
Niiden äänet kuin malttamaton rupattelu
matkaan lähdön aamuna, matkalaukku
pakattuna, taksi tilattuna, lentoliput
taskussa ja – menen töihin, joku
on tuonut omenoita kahvihuoneeseen,
palaverissa silmäluomet valuvat alas
kuin rikkinäiset sälekaihtimet.
Illan pimetessä hanhien siipien alla
tuikkivat jo Kööpenhaminan valot.
(Julkaistu Sunnuntaisuomalaisessa 29.9.2013)
silenee ja oikenee 